Lähiomainen surussa

Me kaikki varmasti kohdataan jossain kohtaa elämäämme tilanteen, jossa läheinen ihminen kuolee. Perhejäsen, ystävä, puoliso. Kuolema on elämän kulku ja sitä pitää kunnioittaa. Kuoleman syyt ovat varmasti eri monella, mutta tunne on sama kaikilla: Läheinen rakas ihminen on viety sinulta ikuisiksi ajoiksi jäljellä on suru, viha, turhautuminen ja ikävä. Kuolema ja sen tuomat työt ovat

Elvytystä uupumuksesta mutkien kautta

Noin vuosi sitten aukesi Pioni. Minun syyskuun lapsi. On hyvä olla kiitollinen ja katsoa välillä taakseppäin. Tasan vuosi sitten olin sairaslomalla. Oi keauhea, 15 syyskuuta oli avajaiset ja 18 syyskuuta juoksin kilpailussa jossa yksi osallistuja tuupertui ja häntä elvytettiin, olin mukana. Se meni näin. Tammikuussa samaa vuotta 2022 painin uupumuksen, vaikean stressin ja lievän masennuksen

Kuolinvuoteella

Minä aavistan miltä tuntuu kuolla. Näin viime yönä unen, jossa olin äidin kropassa hänen tehdessään kuolema. Tunsin kaikki ne tunteet palko, ikävä, kipu. Uni on uni, siitä huolimatta heräsin kyynelet silmissä. Olin vuoteella tietäen, että kuolen pian en vaan tiennyt, miten se tapahtuu, miltä se tuntuu. Valtava pelko otti vallan kropasta. Se on kuin hyökyaalto

Polku alkoi

Kaikki alkoi äidin kuolemasta. Vuonna 01.2021 hän sairastui ja jo 08.2021 hän kuoli. Vuonna 2021 elämäni muuttui. Ajatusmaailmani muuttui. Kaikki muuttui. Silloin sairastumisen aikana olin kuin robotti. Elettiin päivä kerrallaan, huono vointi kerrallaan. Koko, maailma ympäriltään oli hävinnyt eikä ollut mitään mistä tarttua kiinni. On vauvakupla niin on myös syöpäkupla. Koitin sanoa äidille, että pitäisi

Syöpäsairaan läheinen

Törmäsin instagramin @syöpäliitto julkaisuun, jossa haastateltiin syöpäsairastavan läheisen, joka menetti 2019 syöpään isäänsä. Vain parilla sanalla sanottiin, että kokee läheisten tarvitsevan enemmän huomiota. Siihen loppuu julkaisu ja siihen loppuu aina kaikki. Syöpä sairastava on tärkein ihminen. En siitä sano mitään. Hän tarvitsee kaiken tarvitsevan tuen. Kaiken. Siitä huolimatta niin tarvitsevat läheiset. Sinun silmien alla läheinen

Pelastus

Eilen oli Ruissalojuoksu tapahtuma. Olen pitkään haaveillut puoli maratonista, joki aina esti, joko ajankohta tai kipeä polveni. Viime vuonna varasin itselleni paikan 10 kilometrin juoksuun. Äiti oli silloin jo syöpäsairas. Soitin hänelle ja hetkutin, et hei mä osallistun!! Olin niin iloinen pelkään jo siitä, että varasin paikan itselleni. Äidille silloin soittaessa pyysin lupamaan, että hän

Elvytyskielto

Jouduin uudelleen TYKS:iin vaarin kanssa tällä kertaa. Hän on voinut huonosti ja sain ylipuhuttua käymään lääkärissä. Koko matka tyksiin sydän löi väärin ja ahdistus tuli lähemmäs kurkkuun. Vaari pääsi sisälle ja mentiin samaan huoneeseen, jossa oltiin kerran äidin kanssa. Se oli raskasta istua ja odottaa, pahin oli edessä.. Lääkäri oli tullut tarkasteltaakseen vaarin verikokeiden jälkeen

Vuosipäivä

Ja näin on kulunut 1 vuosi kun äitini on kuollut. Vuosi oli elämäni rankempia. Ja totta puhuen en jotenka ole vieläkään omaksunut, etten voi soittaa hänelle. Aika lailla vuosi sitten aloitin myös kierjoittamaan tämän blogin. Yksi ensimmäisistä artikkeleistä joita kirjoitin oli ”Kirje mame”. Luen, tuska ja epätoivoi ja valtava kaipuu tulee läpi tekstistä ja viimeiset

Elokuvat ja syöpä

Monessa elokuvassa on tunteiden herättävä läheisen kuolema. Ennen en ole niihin kiinnittänyt samaanlaista huomiota, mutta nyt maailma näyttäytyy erilaiselta äidin kuoleman jälkeen. Katsottiin tänään ikihyvä Forrest Gump. Olen katsonut itse sen useasti, se motivoi ja antaa potkua: Kaikilla on mahdollisuus, kunhan pyrit siihen ja se, että äidin rakkaus säilyy läpi elämän, äidin sanoja ja opetuksia

Syntymäpäivä kaipauksella

Tänään on viimeinen juhla ilman äitiä. Tänään on isäni syntymäpäivää. Hänen ensimmäinen syntymäpäivä ilman rakasta vaimoa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Nyt ollaan kaikki kokeneet oman päivän ilman palasta. Kaikki tärkeä juhlat, perhejuhlat joissa äiti oli pääosana. Me näennäisesti juhlittiin, mut oikeasti me elettiin ne päivät vaan läpi joka kerta pidätellen kyyneleitä. Aina kun lasit kosketti toisia särky