Ja näin vaihtuu taas vuosi. Viime vuonna kirjoitin itselleni kalenterin viimeiselle sivulle kirjeen itselleni. Kirjoitin, mitä oli mieleni päällä: ajatukset tulevalle, suunnitelmat. Tämä voisi olla minun kirje itselleni vuodesta 2023 vuodelle 2024.
Tänä vuonna minun on pitänyt opiskella ymmärtämään itseäni ja kohon kieltä, mitä se yrittää sanoa. Pidän elämästäni ja kiireistä, pitää kuitenkin miettiä, mikä on sen hinta. Mitä oikeasti pitää tehdä ja missä pitää rauhoittua. Vaikka kaikki työ on kiva, en voi tehdä kaikkea, minua ei riitä. Kyllä, minä en tule jaksamaan ja sen kertoo useat vuoden aikana tapahtuneet uupumuksen oireet ja alamäet.
Dear Ana,
Haluan kiittää sinua tästä vuodesta. Minusta vuosi oli oikein onnistunut alamäistä huolimatta.
Olen ylpeä sinusta kuinka jaksoit, vaikka oli vaikeata, vaikka voimat välillä pääsi loppumaan, missään kohtaa et menettänyt uskoa tähän maailmaan. Työlliset tavoitteet täyttyi ja yllätti, se oli minusta palkitsevaa. Kovaa työ toi hedelmiä. Se fiilis antaa potkun eteenpäin.
Jos mietin vuotta taaksepäin niin sumu työtä tulee mieleen. Puhumattakaan kesästä kun tein kolmea työtä samaan aikaan. Muistan elokuun kun olin väsynyt, uupunut. En silti kadu sitä, että tein töitä, tykkään siitä sillä oli kova hinta terveydelle.
Olin aina halunnut päästää töihin festareille ja nyt pääsin. Kiitos Provinssi, Flow ja Blockfest. Se oli hauskaa. Kevyttä mieltä, artisteja, unohtumattomia keikkoja, Haloo Helsingin 1. rivin kokemus!! Ei myöskään lento ✈ maailma tuottanut pettymystä… Myöhästymisiä, ylibuukkauksia, lomalaisia, laukkuja ja myöhään valvotut yöt kentällä. Rakkaudesta lajin, ei turhaan.
Ja rakas Pioni ♥. Minusta on vaan niin parasta saada sinut kukkimaan! Välillä väsyneenä, mutta onnellisena ja joka päivä lähtiessä mietin, etten vaihtaisi päivääkään. Rakastan asiakkaitani. Pidän siitä miten luovaa tämä työ on. Saan luoda jotain omaa. Yksilölliset hoidot, erilaiset elämän tarinat ja kehot, kehojen hoitaminen. Leo oli yhtenä päivänä töissä ja sanoi yhdestä asiakkaasta: Huomasin, asiakkaan tullessa ilme oli myrtsi, mutta hoidon jälkeen hän hehkui, hän oli erilainen lähtiessä.
Elämässä pitää ymmärtää omat vastuualueet ja omat rajallisuudet. Se mitä muut odottaa sinun tekevän tai olevan ei ole totuus. Pitää käyttää omaa järkeä. Ulkoiset tekijät eivät saa aiheuttaa yhdelle ihmiselle uupumuksen ja burn out tilanteen. Ja myös siihen ihmisen itse pitää olla vastuussa itsestään ja oppia sanomaan ei. Teidän, se ei ole helppoa, tiedän olet korvaamaton ja tiedän kuka muu muka tekee näitä. On mahdotonta herättää unesta jonkun, joka ei nuku vaan esittää nukkuvaa. Sama täällä sinun itsesi pitää pitää huolta itsestäsi. Valitettavasti töissä sinun lähtiessä sairauslomalle kukaan ei kiitä sinua liika tehdystä työstä, kukaan ei edes huolestu tai soita perään voinnin kyselystä. Ja jos soittaa niin huomaa onko soittajalla mielessä ”niin että koska palaat takaisin töihin”.
En ole ilkeä olen vaan nähnyt liian monta hyvä tahtovaa ihmistä, jotka joustaa loputtomiin ja on monta kuukautta sairaslomalla, en halua että näin käy kenellekään! Olin yksi niistä. Mikään työ ei ole sen arvosta. Mikään työ ei ole ihmisen hengen arvosta. Mieti sanojani. Pioni on opettanut minulle, että jotta pystyn hoitamaan muita ja auttamaan oikeasti, pitää miettiä ensin itseä.
Uupumus on valitettavan usein kuultava sana. Minua harmittaa, että niin moni joutuu kokemaan sitä. Vaikka itsellä on vastuu itsestään niin haluan avata silmät myös jokaiselle. Uupumus on näkymätön sairaus ja jos ihminen ei sitä huomaa ajoissa ja tee toimenpideitä uupumus ottaa kovemmat aseet: keho. Yleisimmät oireet: rytmihäisiö, migreeni, unettomuus, aihdistus, jatkuvasti huolestunut tunne, ripuli/ummetus sekainen mieli, unohtelu ymymym. Se tarkoita, jos normaalisti sinulla ei ole migreeniä ja nyt on, hälytyskellot. Jos normaalisti nukut ja nyt et saa nukuttua, hälytyskellot. Jos normaalisti sinulla sydän ei hakkaa jatkuvasti tuhatta ja sataa ja nyt on rytmihäiriöitä/tykytyksiä, hälytyskellot.
Jos huomaat itsessäsi tai läheisessä tai kollegassa hälyttäviä oireita, suosittelen ottamaan ne todesta. Kun sinulla on uupumus et välttämättä huomaa tai edes ymmärrä sitä. Ihmiset jotka on joka päivä kanssasi yhteydessä huomaa ja ymmärtää eron.
Ensimmäinen on pysähtyä oman elämän ääreen ja hidasta. Ottaa ylimääräiset menot tai muut turhat energia kuluttavat pois. Joskus jopa vähentää liikuntaa. Suosittelen hakeutumaan työterveyteen. Silloin kun et pääsee enää sängystä ylös on menty liian pitkälle ja se on väärin, sieltä on pitkä tie ylös. Älä väheksy oireita, hae apua usein siinä kohtaa on vaikea itse pärjätä, eikä tarvitse.
Ensi vuodeksi lupaan huolehtia jaksamisesta paremmin. Lupaan lenkkeillä enemmän ja välillä oikeasti elää myös elämääni. Työ ei ole elämää, vaikka Pioni on osaa minua. Haluan kirjoittaa useammin blogia ja tehdä luovaa työtä. Minä olen tärkeä itselleni ja minun pitää huolehtia minun kehosta ja mielen hyvinvoinnista, koska kukaan muu ei koskaan tule tekemään sitä puolestani.
”Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, että kehosi tuntee kaukaisenkin merien tyrksut. Että et voi olla näkemättä asioita, joiden kohdalla moni muu sulkee silmänsä.” -Susanna Jussila, sielun sopukoita.
Löysin Sielun sopukoita instagram tilin itselleni, se luo minulle toivon ja lohdun. Niinkun äsköinen teksti, jotkut ovat herkempiä kun toiset, se on sekä uhka että mahdollisuus. Me tarvitaan näitä herkkiä ihmisiä elämäämme, heitä ei saa hyväksikäyttää, koska he ei kieltäydy ja antaa sydämensä meille. Pidä huolta itsestäsi rakas pieni.
Piti kirjoittaa vuosi kirje itselle, siitä tuli uupumuskirje kaikille. Eikä se ole väärin. Tämä aihe puhuttaa minua nyt ja haluan puhua siitä, sitten puhun. Kaikki mitä kirjoitan on omaa kokemustani ja minun näkökulma. Kaikki esimerkit on kaikki minun kokemani. Tällä en halua loukata tai väheksyä ketään, haluan herätellä teitä. ♥
”Miten vaikea se on, opetella pois pärjäämisestä. Kuinka sitä sitten pärjää? - vahvuuten sairastunut.”
Susanna Jussila, sielun sopukoita
Anan tarina 